ですコンです！ \o/ ja 2013

 

Elämäni järjestysnumeroltaan toinen Desucon ja nyt vähän myöhässä jotain keksin kirjoittaa siitä. Oli kyllä fiilikseltään jostain syystä viimekesäistä parempi, vaikken niin paljoa ohjelmissa tänä vuonna käynyt. Ehkä tuntui hyvältä enemmän hengailun ansiosta tai sit se on vain illuusio. Ayaka oli conissa myös, muttei kuulemma käynyt oikeen ohjelmissa niin minä otin sitten tehtäväkseni blogailla vuorostani.

 

Tänä vuonna liput loppuivat parissa vuorokaudessa. Pelästyin, kun Desuconin twitterissä huudettiin, että puolet lipuista myyty pian myynnin aloittamisen jälkeen. Mutta ei voi väittää, etteikö siinä olisi ehtinyt lippua ostaa, jos oletetaan, että tuota lipunmyynnin edistymistä yhtään seurasi sosiaalisessa mediassa. Kaksi päivää oli siinä suhteessa kuitenkin pitkä aika, jos verrataan supersuosittujen bändien keikkalippujen myynteihin. Toivottavasti sitten ihmiset eivät tämänvuotista myyntiä niin pelästynyt, että kaikki liput ostetaan hätäisesti ensi vuonna tunnissa. Kangasranneke on minusta hieno idea paperiseen rannekkeeseen nähden. Tämä kestää varmasti pidempään ja tämän saa kädestäkin ehjänä pois paperista helpommin, jolloin voi vaikka lyödä seinälle takaisin kiinni, jos siltä tuntuu. Paperisen rannekkeen tarvitsee aina rikkoa, jos sen haluaa irti.

En nyt saanut mobiililaitteella parempia kuvia ;__;

Avajaisiin astuttaessa meille jaettiin jokaiselle valotikut. En ollut aikaisemmin sellaiseen koskenut ja olikin sitä sitten jännä tutkia, että mitenkäs se valo siinä tuleekaan. Sainkin sitten käsityksen, että sisällä kaksi tuntematonta ainesta reagoi keskenään, kun taittamalla saa tikun napsahtamaan. Avajaiset alkoi hienojen desumaskottien esittelyllä, jotka olivat minulle ihan uusia. Cruise-aneki ja Talks-aniki olivat mun lemppareita näistä, mutta olivat Desu-kun ja Frosti-chankin söpöjä. Sitten tulikin jotain Visual Quest -settiä, joka näytti ihan siistiltä, mutta ei oikein käsittänyt mistä on kyse. Desunoten (näin mitä teitte siellä vihkosen nimellä) avulla selvisi, että jonkinlainen postapokalyptinen meininki oli, jossa perinteinen kapinalliset vs. isot pojat asetelma. Olisi tuon tarinan mielellään jossain toisessa formaatissa voinut ottaa käteen ja tutustua, mutta Visual Quest ei oikeen innostanut sitten tapahtuman aikana. Mutta onneksi sitten lavalle saapui viime kesän Desuconissa nähty Aki Hata mukanaan Desuconin tunnaribiisi, jonka viime kesänä lupasi tehdä. Tämä oli kyl hienointa ikinä ja varmasti monen perussuomalaisen kansallista itsetuntoa kohotti, kun Hare Hare Yukai biisin tekijät tekivät myös tämän. Desuconin tunnaribiisi on ladattavissa täältä. Oli siel muitakin kunniavieraita, mutta kumpikaan ei minua hirveästi Aki Hatan jälkeen kiinnostanut.

Kun varsinaiset avajaiset olivat loppu, harmittavan moni lähti veke salista. Seuraavana tuli lavalle ihanat Chotto!Chocolaten tytöt tanssimaan. En tiedä sitten saivatko ihmiset jostain väärinkäsityksen, että koko show loppui siihen vaiko tosissaan noin vähän ihmisiä halusi jäädä katsomaan. Esitys alkoi jo melko hienolla meiningillä monenlaisella japanimusiikilla ja luulen tunnistaneeni yhden vocaloid-biisinkin. Meno vaan, yltyi kun tytöt heittivät kimononsa pois ja alta paljastui tyylikäs tanssiasu (miksi vatuksi mä sitä kutsun nyt sit). Katoinkin aikaisemmin, että kimonoiden alta näkyi jotain mustaa, joka olikin osa uuden asun hametta. Tykkäsin hirmuisesti biisivalinnoista ja Baby Metal iski minuun lujaa, vaikken mitenkään kyseisen bändin/ryhmän suuri fani olekaan. Yleisö huutikin Chotto!Chocolaten takaisin vetämään encoren. Encorena oli jokin hieno Moskau-Tsingis Kahn -viritelmä, josta diggasin kyllä :D.

Noni päästään vihdoin katsomaan ohjelmaa! Lähdin Puuseppään katsomaan Johannes Siipolan Anime tekniikan näkökulmasta -luentoa. Pitkästä aikaa tekniikka-aiheinen luento, jossa ei ärsytä “väärin”- tai väärinkäytetyt termit - kiitos siitä! Luento kävi läpi videotekniikkaa ensin termien selityksinä ja sitten tekniikkaa fansubbauksen kivikaudesta tähän päivään ja se toimi mukavan loogisen tuntuisesti. Tykkäsin siitä, että ohjelma ei puuduttanut tekniikkaa jo tuntevaa ihmistä, mutta samanaikaisesti pidettiin silti muut ihmiset kärryillä, mistä on kyse. Huvituin, kun joppun oli aivan pakko päästä puhumaan suunsa puhtaaksi VLC:n vihatuista teknisistä ratkaisuista ja luennolla näytetyn videon voin jakaa nyt tässä.

Ei jostain syystä tullut muista luennoista otettua kuvia

Seuraavaksi siirryttiin katsomaan Matias Tukiaisen Ruutuja paperilla, liikkuvia kuvia -luentoa, jossa käsiteltiin mangan ja animen eroja esitysformaatteina. Kaikille itsestäänselvänä pitämää erilaisuutta kyettiin erittelemään niin, että moni varmasti sai siitä edes jotain irti. Informatiivinen ja asiallinen luento ehdottomasti oli ja Matias pitikin lupauksensa, ettei tästä luennosta tule tissiperseilyluentoa.

Perjantai-iltana olisi vielä kiinnostanut katsoa vielä se organisaatiopaneeli Organisaatiovau! – Animen organisaatiot ja niiden toiminta, mutta siirryttiin vain nukkumaan. Mutta lauantaina sitten kävin tsekkaamassa Maaret Stepanoffin Hahmodesign pintaa syvemmältä -ohjelmaa, joka oli selvää syventävää jatkoa Valtteri Strömsholmin ja Matias Tukiaisen Frostbiten hahmodesign-luennolle. Ois varmaan pitäny alkaa kirjottamaan tätä aikaisemmin, kun jostain syystä muistan kauhean vähän tästä. Sen muistan kyllä, että oli paljon käytetty hyvin kuvia tukemaan ja konkretisoimaan puhetta. Kuvat myös kompensoi, muuten hiukan kuivalta tuntuvaa esitystä. Toisaalta kuivuudesta voinee päätellä, että asiaakin siellä varmasti oli!

Seuraavaksi olin mukana täyttämässä muun Desukansan kanssa hirmuisesti salia, kun Janne Haimilahti piti Todellisuusopas komeroille 2.0 -luennon, joka oli jotain muuta mitä odotin Todellisuusopas komeroille [1.0] -ohjelman perusteella. Tai oikeastaan en tiedä mitä odotin. Enkä oikeastaan sitäkään mitä sain. En oikein ymmärrä luentoa vieläkään, mutta viihdyttävä se oli :D. Ehkä se oli tarkoituskin - ehkä ei.

Valtteri Strömsholm piti ohjelmansa aiheesta Yksilöt animeteollisuudessa, joka nimensä perusteella vaikutti hirmu hienolta ja Valtteri saikin esitettyä minunkaltaiselle normihomolle asiansa hyvin. Ehkä minäkin tästä innostuneena alan katsomaan uusia sarjoja niiden ohjaajien perusteella, kun käsitän miten paljon ohjaajien käsi vaikuttaa lopputulokseen. Muita animeteollisuuden yksilöitä kuin ohjaajia käsiteltiin harmittavan vähän suhteessa. Eniten luennossa harmitti se inside-setin määrä, joista ei varmaan saa kovin moni mitään irti. Inside-läpät pliis vähemmälle!

Loppuillassa olisikin ollut ohjelmakartassa vaikka mitä jännää, kuten YO DAWG: ANIMEA ANIMESTA ja Animen muhkeat melonit -luennot, mutta kaveriporukalla päätetiinkin mennä jonnekin iltabileisiin. Ehkä katson sitten ne tuubasta myöhemmin, kun ne sinne viimein saadaan upattua. 

Tötterissä huutelinkin, että nyt on sit ensimmäiset iltabileet johon uskalsin lähteä. Aluksi oli hienoja peli- ja animeremixejä, mutta tanssilattia oli käytännössä tyhjänä. Ensimmäisten deejien harmiksi aluksi ihmiset tuntuivat aika väsyneiltä ja alkoivat kunnolla innostua vasta, kun Ensilumen housemeininki alkoi hakkaamaan korvissa. Iltabilecosplay oli hieno tauko musiikin keskelle. Tämänkaltaista ns. oikeaa ohjelmaa saisi olla lisääkin iltabileissä.

Hirveä portrait-kuva meiningeistä yläkerrasta alakertaan

Desucon mainosti iltabilemestan Tivolin yläkerran sopivan “animekansan burgeroimiseen” ja myös “[keskustelun] äänen voi kuulla ilman huutamistakin.” Sitä toinen kerros ei kyllä ollut, vaan kyllä sielläkin sai keskustellakseen huutaa. Mutta Tivolin tanssilattiasta pidin, kun lavan edessä oli kaksi pientä koroketta, johon pari kaveria mahtui kerralla nostattamaan muiden bilettäjien fiilistä. Uskalsin itsekin sinne suuressa itsevarmuudessa mennä heilumaan. Tivolissa oli tilattavissa myös kolme erilaista desudrinkkiä, jotka olivat kai ihan jees - minä kun en drinkeistä mitään tiedä. Pakko oli niitä kaikkia silti maistaa. Mutta iltabileet oli kyl ihan kauheet - oli loppuconin ja vielä maanantainakin jalat kipeinä. Bileet/5. Artistit on näkyvissä Desuconin sivuilla ja linkki heidän Soundcloudeihinsa on myös siinä.

Sunnuntaina en sitten oikeen käynyt muissa ohjelmissa kuin päättäjäisissä. Päättäjäisissä jatkui Visual Questin esitykset, josta twitterissä ihmiset eivät oikeen tykänneet. Minä tykkäsin siitä kyllä, kun esityksessä oli hienosti käytetty Hitler kuulee -meemua, mutta sitten lopun ajan tsekkailin pädiltä viihdyttävää twitter-huutelua. Twitterissä joku sanoikin ihan validin pointin, että onko Visual Quest japanilaista populaarikulttuuria. Twitter-huutelua hillitäkseen Desuconin twitteri-tili vakuutti pariin otteeseen, että Visual Questin osallisuudesta avajaisiin ja päättäjäisiin mietitään uudestaan. Vähän irralliselta se minustakin tuntui, mutta henkilökohtaisesti en välitä yhtään oli se siinä vai ei.

Täs lisää Chotto!Chocolatee

Oikeen hyvä maku lopulta Desuconista jäi. Ei mitään suurempia haukkuja tule nyt mieleen tapahtumasta näin yleisesti. Toivoisin kyllä lisää Valtterin ja Matiaksen yhteisiä settejä ohjelmaan, koska pojat toimii hirvittävän hyvin yhdessä ja aikaisemma heidän ohjelmat viihdyttäneet minua varsin hyvin. Ehkä kattelen sitten vain näitä vanhoja heidän ohjelmia tuubasta.