KDrama: Coffee Prince (2007)

The 1st Shop Of Coffee Prince tai lyhyemmin sanottuna vain pelkkä Coffee Prince on ensimmäinen dorama reiluun vuoteen, jonka olen katsonut.

Sarjahan kertoo Go Eun Chan nimisestä tytöstä, joka maskuliinisen ulkomuotonsa vuoksi sekoitetaan varsin usein miespuoliseksi. Jo heti sarjan ensimmäisen jakson aikana Eun Chan erehtyy nappaamaan toisen päähenkilön tyttökaverin käsilaukun varkaalta. Valitettavasti Choi Han Kyul ei kuitenkaan usko Eun Chanin toimineen puhtain mielin vaan luulee tämän kalastelevan rahaa esittämällä tuttunsa kanssa laukkuvarkautta ja tilanteen pelastusta. Kaikesta huolimatta Han Kyul antaa käyntikorttinsa Eun Chanille ja lupaa maksavansa palkkiota, mikäli toinen niin vaatisi myöhemmin.

Lienee viisasta mainita, että Han Kyul on rikkaasta perheestä tuleva pilalle lellitty naistenmies, joka hipoo jo 30-vuoden rajoja. Tunnetustihan Koreassa pyritään menemään naimisiin ennen tuota mystistä ikää, joten erityisesti miehen mummo yrittää kiireesti saada pojanpoikaansa naimisiin ennen kuin tämä itse heittää lusikan nurkkaan. Han Kyul ei valitettavasti kuitenkaan tiedä mummonsa todellista hoppua asiassa ja päättää käyttää miespuoliseksi luulemaansa, sitkeästi perässään roikkuvaa Eun Chania hyväkseen treffitapaamisilla.

Han Kyulin tempauksen vuoksi tämän mummo päättää ottaa järeämmät aseet käyttöön ja yrittää pakottaa pojanpoikansa tekemään ensimmäistä kertaa elämässään oikeaa työtä. Han Kyulin tulisi ottaa pieni kahvila haltuunsa ja saada se tuottamaan hyvin, mutta lellitty poika vain vilkaisee tiloja ja kieltäytyy tarjouksesta valittaen. Se ei kuitenkaan mummoa lannista ja tämä ottaakin pojanpojaltaan auton pois. Mikäli Han Kyul ottaa kahvilan haltuunsa, saa tämä autonsa takaisin, mutta tämän tulisi pitää kahvilaa pystyssä kolme kuukautta, jotta poika pääsisi takaisin USA:han opiskelemaan.

Luonnollisesti Han Kyul loppujen lopuksi suostuu ja jopa palkkaa köyhän Eun Chanin, joka aiemmin teki useampaa työtä samaan aikaan. Siitä sitten lähteekin hurja tarina, jossa rakkaussotkut eivät ota loppuakseen ja ongelmia riittää. Naurattamaan sarja onnistuu yhä uudelleen ja uudelleen, mutta entäs jos joku saa tietää Eun Chanin olevan oikeasti tyttö? Miten kukakin reagoi ja entäs kun soppaan sekoitetaan vielä mukaan raivostuttavan Han Kyulin yltiömäisen mukava ja huomaavainen serkkupoika Han Sung, tämän tyttöystävä ja kolme kahvilassa työskentelevää nuorta miestä?

Sarjaa katsoessa huomaa näyttelijöiden panostuksen ja behind the scenes -jaksosta kävikin ilmi, että Eun Chania näyttelevä Yun Eun Hye itki näyttelijöiden yhteisellä, loppumisen kunniaksi järjestetyllä päivällisellä. Hän ei halunnut päästää irti Eun Chanin hahmosta, josta oli jo tullut hänelle osa elämää. Kyseisessä jaksossa sai myös muitakin salaisuuksia selville näyttelijöistä. Esimerkiksi Han Kyulia näytellyt Gong Yu oli kieltäytyä roolistaan epäillessään riittääkö hänen omat taitonsa kyseisen hahmon näyttelijäksi.

Coffee Prince on kokonaisuudessaan mielestäni varsin muhkea pakkaus ja erittäin mukavaa katsottajaa, jonka huomasi muun muassa siitä, että sain katsottua kaikki 17 jaksoa kahden vuorokauden sisällä. Ja jokainen jaksohan kestää noin tunnin. Viidestä tähdestä kyseiselle sarjalle itse annoin kokonaiset neljä. Tätä voisi katsoa lisääkin ja siksipä taidan suunnata nokkani kohti Taiwanin ja Thaimaan omia versioita Coffee Princestä - kunhan ne joskus ilmestyvät teksitysten kera.

"mikä animecon raportti?"

Tässä se nyt lopulta on, jo kauan sitten lupailtu Animecon IX raportti. Tämän vuoden Animecon järjestettiin 14.-15.7.2012. Historiallisesti se järjestettiin ensimmäistä kertaa Kuopiossa sekä erillään Finnconista. Tapahtumapaikkana toimi Kuopion Musiikkikeskus ja matkaseuranani Gloom ja Aerial.  Minut saattoi nähdä Heine Rammsteinerina (Dogs Bullets & Carnage) koko viikonlopun ajan. Gloom cossasi lauantaina Shiina Mayuria (Steins;Gate) ja sunnuntaina Gasai Yunoa (Mirai Nikki). Aerial puolestaan cosplaysi vain lauantaina Makise Kurisua(Steins;Gate).

Saavuimme Kuopioon jo hyvissä ajoin perjantai-iltana. Junamatka oli sujunut oikein rattoisasti, vaikka meille varatut istumapaikat olivatkin typerästi erillään toisistaan, joten päädyimme ravintolavaunuun häätämään muut asiakkaat. Majoittauduimme Kuopion Cumulus hotelliin, joka sijaitsee aivan rautatieaseman vieressä joten sinne löytäminen ei tuottanut ongelmia. Perjantai-ilta kuluikin sitten 300-leffaa katsellessa ja pitsaa syödessä. Huoneessa vallinneen trooppisen 28 celsiusasteen takia nukkuminen oli melko tukalaa omalta osaltani, mutta heräsimme silti lauantaiaamuna hyvissä ajoin ja saavuimme Musiikkikeskukselle yhdentoista maissa.

Animecon oli osaltamme hengauscon, vaikka ohjelmaa löytyi aina lauantain Cosplay-kisasta, Animefanit eivät pääse taivaaseen -paneelin kautta, sunnuntain Hopeanuoli!musikaaliin. Molemmat päivät menivätkin suurimmilta osin palloillessa ympäri ämpäri conialuetta, ostoksia suorittaessa sekä pukuja shootatessa. Kuvat eivät ehkä olleet niin in character kuin olisi voinut toivoa, mutta lisää kuvia niin minusta Lasienkelinä, kuin Gloomista ja Aerialista löydät osoitteesta worldcosplay.net. Sunnuntaina kuitenkin pääsimme katsomaan myös ihan oikeaa ohjelmaa, joka oli cosplaydeitti. Deitti oli tapansa mukaan onnistunut ja sille varattu tila toimi niin akustiikaltaan kuin kooltaankin melko hyvin. Harmillisesti kaikki halukkaat eivät siltikään mahtuneet seuraamaan parinvalintaa.



Piirros by Gloom

Iltaohjelmanamme toimi lauantaina järjestetyt iltabileet. Animecon ohjelmistosta löytyivät niin mehubileet kuin alkoholillisetkin versiot. Päätimme tarkastaa molemmat. Ensimmäinen virhe tapahtui jo hotellista lähdettyä, sillä unohdimme ottaa conilehden mukaan ja jouduimme suunnistamaa ulkomuistista. Lähempänä mehubileiden osoitetta päätimme a. ensin seurata muita conilaisia siinä toivossa että he olisivat matkalla kyseisiin pippaloihin ja b. kysyä vastaantulijoilta. Lopulta kuitenkin löysimmekin perille kulttuuriareena 44:lle. Perillä totesimme että tanssisalin puoli oli turhan kuuma ja menimmekin pelaamaan pöytäjalkapalloa viereiseen ns. pelihuoneeseen. Pelin jälkeen, joka päättyi täpärästi Gloomin ja Aerialin tappioon, päätimme suunnata K18-bileisiin. Saimme paikalta conilehden ja päätimme sen turvin lähteä etsimään Ravintola Wanhaan Satamaan. Illan toinen virhe sattuikin tällä matkalla.

Katsoimme karttaa ja näimme pari conittajaa edellämme suuntaavan samaan suuntaan, jolloin päätimme seurata vaivihkaa heitä. Pieni epäilys suunnasta alkoi kuitenkin kalvaa mieltä, kun olimme kävelleet tovin ja ympäristö alkoi uhkaavasti näyttää koulu ja jäähallipainotteiselta. Muutaman iloisen lausahduksen jälkeen kuten: ”Kuka %#&!* idiootti rakentaa tällaseen paikkaan baarin?”, päätimme tarkastaa sijaintimme ja saimme todeta päätyneemme lattiamajoitukseen. Tästä viisastuneena voisimme ensikerralla vaikka lukea sitä karttaa.. Lopulta pääsimme Wanhalle Satamalle, vaikka conilehden kartta loppuikin kesken ja saimme taas kysellä vastaantulijoilta suuntaa. Parintunnin omien upeiden tanssiliikkeiden esittelyn jälkeen päätimmekin jo suunnata hotellille.



Conilössi sunnuntaina



Kaiken kaikkiaan Animecon IX oli toimiva kokonaisuus. Musiikkikeskus toimi yllättävän hyvin 2100–3000 conittaja änkeytyessä sisätiloihin. Pientä ahtautta oli havaittavissa eritoten myyntipöytien läheisyydessä, sillä alue oli turhankin kompakti. Valitettavasti tämä seikka toistuu melkeinpä kaikissa Suomen coneissa. Itse pidin Musiikkikeskuksessa pelitilojen sijoittamisesta pienelle parvelle josta oli suora näkymä taidekujalle. Myös conipaikan sijainti oli erittäin hyvä, eikä lähimpään kauppaankaan ollut kuin kivenheitto. Animeconin nettisivujen perusteella Animecon palaa ensivuonna Kuopioon uudestaan, sitä odotellessa Ayaka kiittää onnistuneesta conista ja kuittaa!

erittäin IC!

Kanaveja ja esittelyitä!

Palaan yleishöpinätekstien merkeissä jälleen! En kuitenkaan ole ainoa, joka tänne on kirjoittanut. Se on erittäin onnellinen asia. Melkein kaikki ovat saaneet esittelytekstinsä näpyteltyä ja ne löytyvät myös blogista. Teksin oikealta puolelta etsii vain kohdan "esittelyt" ja näpäyttää sen henkilön nimeä, kenen esittelyn haluaa lukea. Eli tietysti kaikkien yksitellen, nee? Muita kysymyksiä otetaan iloisesti vastaan, joten ihan rohkeasti vain :3

Tässä ei kuitenkaan ollut kaikki! Hetken inspiraation tuloksena meidät löytää myös Quakenetistä! Eli joinikaa #asiaexperiments. Ne, jotka eivät vakituisesti irkkaa voivat käyttää vaikkapa Webchattia. Kanavalle voi tulla juttelemaan mukavia sekä Aasiaan liittyvistä asioista että kaikesta muustakin. Eli ei tarvitse blogista puhua, voi vain tulla vaikkapa julistamaan mielipiteensä jotain sarjaa koskien, yleensä juttelemaan tai vaikkapa suosittelemaan sarjaa! Yleinen hengaus sallittua. Yleisenä juoruna mainittakoon, että pian saattaa tulla Ayakan raportti Animeconista. Ja söpöjä cosplaykuvia. :3

Nähdään irkissä~ <3

JDorama: Bunny Drop (2011)

Kyllä, lisää Usagi Droppia! Tällä kertaa minun näkökulmaani elokuvaan, josta aikaisemminkin kirjoitettiin. Panin nyt otsikkoon englanninkielisen nimen, jotta ei yhtä pahasti duplikaatilta näytä.


Daikichi isoisänsä hautajaisissa kiinnittää huomionsa pieneen tyttöön, joka yksinäisesti leikkii pihamaalla. Hän saa tietää, että kyseessä on kuolleen isoisänsä lapsi, josta aletaankin kiistellä, kukahan lapsen ottaa huollettavakseen. Keskustelun kiihtyessä ehdotetaan annettavan hänet kasvatuslaitokseen. Tästä ilmeisesti durppaantuneena Daikichi kävelee tytön luokse pihamaalle ja lausuu sanat, jotka ainakin minun korvissani kuulostavat coolilta: “Haluutko lähtee mun matkaan?”

Elokuvassa esitetään Daikichin ja tämän isoisän lapsen, jonka nimeksi paljastuu myöhemmin Rin, yhdessä elämisen alusta ja miten pieni lapsi vaikuttaa Daikichin elämään. Suuresti se sitten tietysti vaikuttaa. Ei saakeli, ton ikästä lasta joutuu oikeasti hoitamaan! Lupauduin hoitamaan omaa esikouluikäistä tätiäni. Mites tästä nyt selvitään. No ruokailu ainakin sujuu hyvin. Ai se rupesi tekemään riisipalloja :oo … Nyt se antoi niitä minullekin :3 - Kyllä tästä yhteiselosta varmaan sittenkin selvitään.

Juonellisesti ja fiilikseltään elokuva on sitä samaa ihanaa mitä animekin. Yhtä vahvaa hyvän olon tunnetta elokuva ei kuitenkinaan kuin animessa minussa aiheuttanut, mikä luultavammin johtuu tapahtumien nopea tahti ja karsitumpi luonnollisesti animeen verrattaessa, jonka voi kuitenkin antaa anteeksi formaattien erilaisuuden tähden. Myös animen hyvän olon huumori ei elokuvassa ollut yhtä läsnä ja Rinin mahtavia ilmeitä jäin kaipaamaan. Animen/mangan juonen puristaminen kahden tunnin elokuvaksi on silti toteutettu ja aiemmin mainittu hyvän olon tunne on säilynyt.

Näytteleminen oli hyvää, ja kuten Nana aikaisemmassa blogipostauksessa nostikin esille lapsinäyttelijöiden suorituksen sulavuus oli ällistyttävää. Lapsinäyttelijöiden itku sai selkään kumman fiiliksen ja oli luonnollisen tuntuista. Vaikka Daikichi ja Rin mietiskelikin vähän väliä syvällisiä, Rinin fiksuus ei tullut yhtä hyvin esille kuin animessa. Elokuvassa ei ollut paljon niitä kivoja hetkiä, joissa Daikichi ja Rin sohelsi ja keskusteli eri arjen yksityiskohtien kanssa, mstä voimme taas syyttää suurimmaksi osaksi formaattia. 


Usagi Drop elokuva on katsomisen arvoinen teos jo senkin takia, että vastaavat perhe-elämään keskittyneet teokset ainakin animepuolella ovat harvassa. Jos Usagi Dropin animesta piti, on elokuva katsottava, vaikkei yhtä mahtavaa settiä mielestäni olekaan. Daikichin ja Rinin elämää on oikein kivaa seurata.

JDorama: Usagi Drop (2011)

Suurin osa animen kuluttajista ovat nähneet tai ainakin kuulleet sarjasta nimeltä Usagi Drop, Usagi doroppu, bunny drop tai millä nimellä sitä haluaakaan kutsua. Sen sijaan teitä, jotka ette kyseistä sarjaa tiedä kehotan tutustumaan! Mielestäni anime toimi uskomattoman hyvin ja harkitsen jopa rewatchaustakin! Sarja kertoo 30-vuotiaasta poikamiehestä, joka yhtäkkiä huomaa olevansa vastuussa kuusivuotiaasta pikkutytöstä, joka huoltajan taidottomuudesta huolimatta haluaa hiuksensa letille. Sarja käsittelee Daikitchin ja Rinin arkielämää ja siihen liittyviä pulmia, joita sitten ratkaistaan joko yhdessä tai kavereiden voimin. Rin on yllättävän kypsä pikkutytöksi, joten pohdittavat asiat ovat vakavuudeltaan laidasta laitaan. Olin kuitenkin onnistunut missaamaan kokonaan uutisen live action elokuvasta, mutta viimein tämä sivistysaukko on tukittu. Ennen elokuvan aloittamista olin rehellisesti sanottuna hyvin huolissani, enkä uskonut, että noin loistavaa animea onnistuttaisiin kääntämään toimivaksi live actioniksi. Ensimmäisen kahdenkymmenen minuutin aikana sain iloisesti muuttaa käsitystäni, enkä enää ole lainkaan varma kummasta versiosta pidän enemmän. Usagi drop oli alunperin manga, mutta siihen en ole vielä ehtinyt tutustua.

 Näyttelijävalinnat olivat mielestäni kerrankin loistavia ja toimivia. Matsuyama Kenichi ei ulkonäöllisesti vastaa animen Daikichiä, mutta eihän se ole edes tärkeää. Hän sopii elokuvaan sekä ulkonäöltään ja olemukseltaan että ilmeiltään, ja onnistuu roolissaan mielestäni erittäin hienosti. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan en katsonut näyttelijälistaa etukäteen, joten hihkuin innosta nädessäni Karinan Yukarina. Lisää positiivisia yllätyksiä seurasi läpi elokuvan. Kenties isoin ero Japanin ja Suomen televisiolla on se, että Japanissa jopa lapsinäyttelijät tekevät uskottavia rooleja. Suomessa kun siinä ei näytä onnistuvan kaikki aikuiset ammattinäyttelijätkään. Juonellisesti elokuva seuraa animea tarkasti. Ymmärrettävistä syistä suurin osa on jouduttu jättämään pois (elokuvat kun harvoin saavat kestää koko iltaa), mutta kokonaisuus toimii silti. Animen tunnelma löytyy tästäkin teoksesta  ja katsojalle jää elokuvan loppuessa hyvä mieli. (Oikeasti virnuilen näytölleni edelleen typerästi ja puristan pehmolelupupua tiukemmin kainalooni.)

Kokonaisuudessaan (kuten olette varmasti jo osanneet päätellä) olen tyytyväinen elokuvaan. Uskokaa tai älkää, mutta se on harvinaista. Yleensä nirsoilen näyttelijöissä helposti ja monet hyvät sarjat ovat jääneet katsomatta ihan vain koska se muuten hyvä näyttelijä näytti typerältä siinä yhdessä sarjassa, jonka vuoksi en halua nähdä tätäkään roolisuoritusta. Ehkä joskus pääsen ennakkoluuloistani vielä yli?

Muihin postauksiin on varmasti luvassa myös kuvia sekä linkkejä. Tällä kertaa joudutte tyytymään kahteen linkkiin, joista ensimmäinen johtaa Mydramalistiin (MDL) ja toinen Myanimelistiin (MAL). Tänne toivottavasti saadaan myöhemmin myös toinen mielipide Usagi doropusta, mutta sitä joudutaan vielä ainakin hetki odottelemaan. Vähän suppeaksi tämä postaus jäi, mutta ehkä se tästä kehittyy!

Ei-niin-kuuluisat ensimmäiset sanat

Ensimmäinen merkintä. Huh. Tätä blogia suunniteltiin hetki, toteutettiin hetki ja sitten sen olemassaolo unohdettiin. Nyt sen toteutus tapahtui vauhdilla. Yhtäkkiä kirjoittajien määrä nousi kahdesta neljään ja Kuso taiteili ulkoasun hämmentävän nopeasti.

Eli! Kirjoittamassa meitä pitäisi olla neljä. Nana, Ayaka, Kuso ja Mizuumi.Tänne toivottavasti saadaan muutkin kirjoittamaan, kun vain saan istutettua ihmisiä näppäimistön ääreen. (Oikeasti osa istuu siinä ihan vapaaehtoisesti. Ongelma on vain saada ne kirjoittamaan. Ayaka vaan pitää metsästää lukuisien harrastusten lomasta haavilla ja köyttää tuoliin.) Tulevaisuudessa tullaan siis näkemään minun kirjoituksieni lisäksi myös muiden tekstiä ja kaavailtiinpa Kuson kanssa jonkinlaisten esittelyidenkin väsäämistä! Siitä, mitä tekstit tulevat sisältämään ei ole kenelläkään varmuutta. Näillä näkymin raportoidaan niistä Aasiaan liittyvistä seikoista, jotka innostavat kirjoittamaan. Eli todennäköisesti paljon animea, vähän vähemmän mangaa ja niiden lisäksi doramaa Japanista sekä Koreasta. Olen kuitenkin varma, että jossain välissä alkaa näkyä postauksia muun muassa kielistä, musiikista ja aasiaan liittymättömistä asioista.

Tervetuloa ja toiveita/kysymyksiä/pehmoleluja/nallekarkkeja otetaan vastaan! Myös kommentit ovat aina tervetulleita, joten rohkeasti vain. (: