JDorama: Bunny Drop (2011)

Kyllä, lisää Usagi Droppia! Tällä kertaa minun näkökulmaani elokuvaan, josta aikaisemminkin kirjoitettiin. Panin nyt otsikkoon englanninkielisen nimen, jotta ei yhtä pahasti duplikaatilta näytä.


Daikichi isoisänsä hautajaisissa kiinnittää huomionsa pieneen tyttöön, joka yksinäisesti leikkii pihamaalla. Hän saa tietää, että kyseessä on kuolleen isoisänsä lapsi, josta aletaankin kiistellä, kukahan lapsen ottaa huollettavakseen. Keskustelun kiihtyessä ehdotetaan annettavan hänet kasvatuslaitokseen. Tästä ilmeisesti durppaantuneena Daikichi kävelee tytön luokse pihamaalle ja lausuu sanat, jotka ainakin minun korvissani kuulostavat coolilta: “Haluutko lähtee mun matkaan?”

Elokuvassa esitetään Daikichin ja tämän isoisän lapsen, jonka nimeksi paljastuu myöhemmin Rin, yhdessä elämisen alusta ja miten pieni lapsi vaikuttaa Daikichin elämään. Suuresti se sitten tietysti vaikuttaa. Ei saakeli, ton ikästä lasta joutuu oikeasti hoitamaan! Lupauduin hoitamaan omaa esikouluikäistä tätiäni. Mites tästä nyt selvitään. No ruokailu ainakin sujuu hyvin. Ai se rupesi tekemään riisipalloja :oo … Nyt se antoi niitä minullekin :3 - Kyllä tästä yhteiselosta varmaan sittenkin selvitään.

Juonellisesti ja fiilikseltään elokuva on sitä samaa ihanaa mitä animekin. Yhtä vahvaa hyvän olon tunnetta elokuva ei kuitenkinaan kuin animessa minussa aiheuttanut, mikä luultavammin johtuu tapahtumien nopea tahti ja karsitumpi luonnollisesti animeen verrattaessa, jonka voi kuitenkin antaa anteeksi formaattien erilaisuuden tähden. Myös animen hyvän olon huumori ei elokuvassa ollut yhtä läsnä ja Rinin mahtavia ilmeitä jäin kaipaamaan. Animen/mangan juonen puristaminen kahden tunnin elokuvaksi on silti toteutettu ja aiemmin mainittu hyvän olon tunne on säilynyt.

Näytteleminen oli hyvää, ja kuten Nana aikaisemmassa blogipostauksessa nostikin esille lapsinäyttelijöiden suorituksen sulavuus oli ällistyttävää. Lapsinäyttelijöiden itku sai selkään kumman fiiliksen ja oli luonnollisen tuntuista. Vaikka Daikichi ja Rin mietiskelikin vähän väliä syvällisiä, Rinin fiksuus ei tullut yhtä hyvin esille kuin animessa. Elokuvassa ei ollut paljon niitä kivoja hetkiä, joissa Daikichi ja Rin sohelsi ja keskusteli eri arjen yksityiskohtien kanssa, mstä voimme taas syyttää suurimmaksi osaksi formaattia. 


Usagi Drop elokuva on katsomisen arvoinen teos jo senkin takia, että vastaavat perhe-elämään keskittyneet teokset ainakin animepuolella ovat harvassa. Jos Usagi Dropin animesta piti, on elokuva katsottava, vaikkei yhtä mahtavaa settiä mielestäni olekaan. Daikichin ja Rinin elämää on oikein kivaa seurata.